Välillä onnistaa pitää ihan kokonaan vapaapäivä, ja mitenkäs siitä voisikaan nauttia paremmin kuin liikkumalla ;)

Mutta toki kevyesti ja rentouttavasti, liikuntakin on parhaimmillaan palauttavaa ja mieltä keventävää. Itsellä se onnistuu parhaiten luonnossa, metsäpolkuja kävellen ja nauttien. Ja vielä jos saa mukavaa seuraa niin patikointi on parasta ja aika vierähtää huomaamatta.

Suuntasinkin vapaapäivänä Sipooseen ja siellä Sipoonkorven kansallispuistoon ihanan äitini kanssa. Ja toki karvakorvat mukana kuinkas muuten.

Nyt kun syksy on ollut niin kuiva, niin metsässä oli mukava mennä kun ei jalat kastunu. Koirat tosin löysivät tietenkin jonkun suoperäisen jorpakon, josta tultiin silmät kirkkaina, vauhti päällä tassut kainaloita myöten mudassa.

Maisemat oli ihania, ja maasto tosi vaihtelevaa. Oli mäkeä ja tasaista, leveämpää hiekkapolkua ja pientä risukkoista polkua. Mahtavia kallioita! Reitin alkupäässä ihasteltiin alhaalla näkyvää jorpakkoa ja hetki kun kierrettiin niin päädyttiin samaisen kallion alapuolelle (siellä siis koirat sinne märkään eksyivätkin).

Reitin varrella oli parikin paikkaa joissa saa nuotion tehtyä. Toiseen paikkaan jäätiin syömään eväät. Kävellessä oli tullut lämmin, mutta sen verran kolea ilma oli että ei kauaa tarvinnut istuskella kun jo tuli viileä, lämpimästä kahvista huolimatta.

Eväät syötyä matka jatkui ja noin kahden tunnin samoilulle tuli mittaa neljä ja puoli kilometriä. Ihanan rentouttavaa harmauden ja pimeyden keskellä. Ja samalla mukavan rentouttavaa liikuntaa.

Ainoa miinuksen paikka kyseisellä reitillä oli huonot opasteet jo itse paikkaan ja jos yksin olisin tuolla samoillut niin varmasti olisin eksynyt. Toki nykypäivänä on kaikenlaisia navigaattoreita ja muita, ja itselläkin sportstracker nakutti taskussa koko matkan.

Mutta muuten mukava paikka ja kivoja polkuja, että jos Sipoo on suunnallisesti yhtään hallussa niin kannattaa käydä.

            Anne   ♥