Hihii!
Tulipa pitkästä aikaa liikuttua kunnolla taas ihan vain huvikseen ja omaksi iloksi muutenkin kuin lenkkeillen.
Nimittäin kävin trampolin parkissa hieman hyppelemässä!
Lahteen kun avautui keväällä Trampolin park, niin heti mielenkiinto heräsi. Mulle toisaalta melko vieras aluevaltaus sillä ei lapsena oo trampoliiniin tullu kosketusta kuin ala-asteen jumppatunneilla.
En siis tosiaan tienny mitä tuleman pitää, mutta pitihan sitä mennä kokeilemaan!
Noh, vieras alue... kyllä minä erotuin muista pomppijoista, enkä voi todellakaan sanoa että edukseni :D Muut heitteli voltteja ja jos minkälaisia kieppejä, mutta minä... niin minä pidin koko ajan pään visusti kohti kattoa. Ekojen hyppyjen jälkeen tuntui jopa huimausta kun tasamaalle kipusi takaisin... Hetken jopa harmitti kun ei uskaltanut juuri edes kokeilla mitään. Ilmeisesti luiden rikkoutumisen pelko piti temppuilun miettimisenkin jo niin matalana että ei tullu ees yritettyä mitään.
No tunnin pomppiminen, ja tuli sitä muutamassa kohtaa jopa ylitettyä itsensä ja niistä pienistä hurjista onnistumisista olin jopa ylpeä.
Kauhea kynnys oli mm hypätä vaahtomuovi mereen trampalta. Mutta onnistuinpa kun tarpeeksi keräsi rohkeutta ja ei jäänyt yhteen kertaan. Ylipäätään tuo eteenpäin hyppääminen tuntui ylivoimaiselta. Jotenkin kehonhallinnan hahmottaminen ilmassa ei oikein meinannut onnistua.
Tämä vaatii siis enemmän treenausta, ihan pakko mennä uudestaankin. Haasteet on tehty voitettaviksi ja kaikessa kun ei vaan voi olla luonnonlahjakkuus.
Ei muuta ku hyppelemään ja kokeilee rajoja! Oli se loppujen lopuks kyllä hauskaa :D
Anne ♥