Odottavan aika on pitkä...
Aurinko lupailee jo lämpöä, mutta tuuli vie sen vähäisenkin. Toppatakista luopuminen ei tule vielä kysymykseenkään...
Pitkän kylmän ja pimeän talvijakson jälkeen olisin itse niin valmis jo vähentämään vaatetta kevyemmäksi. Haluan tuntea auringon säteet iholla, nähdä luonnon heräävän vihreäksi ja kesän merkkien tulevan piiloistaan.
Jotenkin tuntuu ettei tämä kevät oikein etene. Lunta ja rakeita sataa vähän väliä ja kylmä tuuli pitää huolen siitä että hanskat ja pipo on mukana missä sitten liikkuukin.
Itse kaipaan niin jo lämpöä, rennompaa liikkumista ulkona. Ulkotreenit olisi ihana aloittaa ja kehitellä jotain uutta ja hauskaa, mutta eihän sitä lapasilla pysty tangoissa temppuilemaan...
Onhan noita leskenlehtiä jo näkynyt ja muuttolinnut ovat palailleet, mutta sää ei vaan lämpene. Tunuu että on sellaisessa jatkuvassa odotustilassa, eikä osaa oikeen nauttia tästä hetkestä vaikka kuinka yrittää. Tietää että se lämpö on sieltä tulossa, ihan varmasti... Ulkojumpat kolkuttelee jo nurkan takana ja ahdistaa ajatus zumbasta joustamattomassa toppatakissa :D
Noh josko se kevät sieltä pian tulisi, sellaisella fytinällä yllättäen, jooko? Nyt siis vaan sormet ristiin ja toivomaan kovasti että ihm tapahtuisi :)
Hyrrr...
Anne ♥