Syyspimeyden keskellä löytyy valonpilkahduksia..
Linnanmäen valokarnevaalit oli mahtava kokemus, jonka jälkifiiliksissä menin monta päivää. Miten kaikki voikin näyttää niin erilaiselta pimeässä?
Muutaman vuoden oon noista karnevaaleista haaveillut mutta ei sitten ole osunut niin että olis tullu käytyä.
Nyt oli loisto tilaisuus kun viikolla vapaata ja samalla tuli käytyä siskon luona kylässä uudessa kämpässä. Iltahämärään asti vietettiin laatuaikaa siskon kanssa syöden ja ulkoillen ja illan pimetessä siirryttiin lintsin ihmis vilinään, porukkaa oli ja paljon!
Olin yllättynyt miten paljon pimeys vaikutti itseen, sillä tutussa paikassa mun suuntavaisto katosi aivan täysin. Alkuun ihasteltiin mm maailmanpyörän (Rinkelin) valaistusta, jota moni muukin oli jäänyt kuvaamaan. Kierreltiin hetki ja todettiin että ainakin vuoristoradassa pitää käydä, joten liityttiin lippujonoon. Jonossa sitten pähkäiltiin ja päädyttiin että vähän pitää olla hurja ja käydään myös ukossa, joten jonosta poistuttiin kahden laitelipun kera.
Tää oli kyllä hyvä veto, sillä ukko oli pimeässä aivan erilainen kokemus kuin kesällä valoisassa. Oli vaikea hahmottaa laitteen liikerataa ja oli kuin olisi pyörähtänyt pimeässä, mieletön olo!
Samanlaisen euforian sai aikaan myös vuoristorata, mieletömät valojen kirjot heijastui kaukaisuudesta.
Kolea viima piti liikkeessä koko ajan ja välissä käytiin juomassa lämpimät kaakaot ja lähtiessä vielä otettiin mukaan glögit. En olisi uskonut miten mahtava kokemus tämä voisikaan olla, mutta aivan ehdottomasti ensi vuonna uudestaan!
Sunnuntaina 22.10 siis päättyy tämä tapahtuma, joten jos heräsi kiinnostus niin vielä ehdit!
Anne ♥