Vitamiinit syksyyn ja talven varalle alkaa olla kerätty. Pakkanen on täynnä marjoja; mustikoita, mansikoita ja vadelmia.
Nyt on aika kerätä vielä puolukka sato talteen. Viime vuonna puolukoita ei juuri tullut kerättyä, mutta tänä vuonna marjasato on ollut hyvä.
Omenoita on myös kertynyt sieltä ja täältä, ja mikäs sen ihanampaa kuin omatekoinen omenasose vaikkapa puuron seassa tai jogurtin kera.
Sieniä on myös päässyt hyvin keräilemään. Itsekseni en metsään lähde eksymään, mutta onneksi on noita sienestyskavereita :)
Ajoissa kun sienestyksenkin aloitti niin kanttarellikastikkeen jos toisenkin sai tehtyä. Toivottavasti suppilokausi jatkuu vielä pitkälle syksyyn. Kylminä syyspäivinähän lämmin sienikeitto on niin hyvää!
Äiti ja sisko hoitivat innolla mustikan poiminnan, itselle se on se kaikista epämieluisin kerättävä. Hidasta ja työlästä. Mansikat piti käydä poimimassa itse, mutta mökkireissun aikana mansikkasato koki kolauksen ja piti tyytyä ostamaan laatikollinen.
Vadelmienkin kanssa kävi hieman hassusti, oltiin kaverin kanssa liian myöhään liikkeellä ja nopeammat oli ehtineet apajille ensin. Tässäkin joutu turvautumaan äidin marjoihin.
Mutta puolukat ja sienet poimin ihan ite! Jopa :D
Tässä onkin viime viikko mennyt sieniruokia ja omena-puolukkaherkkuja tehden. Terveellisiä herkkuja kuitenkin.
Mutta on tuo metsässä samoilu muutenkin ihanaa. Luonnon rauha, vehreät mättäät, hiljaisuus. Se on jotenkin rentouttavaa ja ajankulun ihan unohtaa. Samalla toki koirat saavat ulkoilunsa metsässä peuhatessaan. Jotenkin hauska kun itse kulkee, niin koirat juoksee pitkin poikin. Mutta kun pysähdyt niin yhtäkkiä kaikki kolme rötköttää maaten tai istuen metrin parin säteellä. Usein myös syksyn viimeiset mustikat päätyvät siinä samalla parempiin suihin.
Tässä pääsee samalla myös arkiliikunnan, hyötyliikunnan merkitykseen arjessa. Ettepä uskokaan miten paljon tuollainen kevyt metsässä samoilu kuluttaa kaloreita!
Anne ♥