Kaikkee pitää kokeilla vai mitenkä se sanonta menee? En oo jalkapalloa pelannu sitten ala-asteen pakkopullan ja mitenkään positiivinen kuva ei hommasta oo. Ensinnäkään siksi että mä oon niin huono liikkuvien kohteiden kanssa. En osu palloon en sitten millään, en saa koppeja ja heitto ja potku sihti on sitten niin huono.
Tilaisuus tuli osallistua naisten höntsäilyjoukkueeseen Kellokoskella. Enempiä miettimättä suuna päänä mukaan, ihan kokeilemaan miltä se palloilu tuntuu näin pitkän ajan jälkeen.
No alkuun iski jo pieni pakokauhu kun kaikilla muilla oli nappulakengät ja säärisuojat, omista palloista puhumattakaan... Mulla mukana tavalliset lenkkarit ja iso kysymysmerkki.
No ei auta luovuttaa kun on paikalle kerran jo päässyt! Siitä sitten lähdettiin pareittain syöttelemään lämmittelyksi, ja oikeastaan alkoi tovin jälkeen jo tuntumaan siltä että homma ehkäpä pikkuhiljaa arasti alkaa jopa sujumaan.
Kymmenen hengen porukassa saatiin sitten kevyttä leikkimielistä peliä aikaan. No siinähän se aluksi meni ihan hukassa ollessa, en osunu palloon ja muita pelaajia tuli varottua. Mutta taas hetken pyörittyä alkoi peli hahmottua ja uskalsi paremmin jo mennä hakemaan palloa ja etsimään vapaita paikkoja. Tuurilla tuli pari maaliakin tehtyä :)
Lopulta tää homma olikin ihan hauskaa, ehkä juuri siksi että se ei ollut niin vakavaa ja mokailu ei haitannut(sitä tuli kyllä tehtyä). Hiki tuli kyllä kun tunnin verran juoksenteli pientä kenttää sinne ja tänne. Kelikin oli melko hiostava ja lämmin. Mutta hauskaa oli, ehkä sitä vois toistekin mennä... eli nappulakenkiä hommaamaan ;)
Anne ♥